Säästökohteista

Kevät jo koittaa ja valoa on ilmassa niin, että häikäisee. Yksi juttu hämmästyttää. Äsken ovikelloa soitti äiti, pieni lapsi kantorepussaan, toinen siinä kintereillä leikkimässä, adressi kädessään. Hän kertoi, että hänen alueensa asukaspuistoa oltaisiin lakkauttamassa, paikkaa, jossa kotona olevat lapsia hoitavat äidit käyvät tapaamassa toisiaan.  Pyysi nimeä adressiin. Mieheni kanssa nimet laitettiin. Näin tein, vaikka ilman muuta ollaan sitä mieltä, että sopivia säästökohteita pitää etsiä. Mielestäni tällaisen toiminnan, jossa hoidetuksi ilmeisesti tulee paitsi yleisempään yhteydenpitoon liittyviä äitien ja lasten tarpeita, leikkitarpeita ja myös melkoisella varmuudella myös ennaltaehkäiseviä lastensuojelullisia asioita, lakkauttamista pitää harkita tarkkaan. Mikä on säästö? Arvuuttelen, ettei niin kummoinen. Aivan pakko on sanoa, ei oteta lapsilta ja nuorilta! Koulutkin käyvät jo niin pienellä liekillä, että puistattaa.  Tämä nykymeno on sen laatuista, että lapset ja nuoret tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen.