Joulunaluskiireitä ja muita tärkeitä menoja

Kiitos Uuden Suomen blogisteilleen järjestämästä hienosta tilaisuudesta Kaapelitehtaalla marraskuun lopulla. Siellä joku sanoikin, että naisilla on aika kortilla ja blogin ylläpitäminen ei onnistu päivittäin. Itse huomaan, ettei edes viikoittain. Joka tapauksessa oli ihana tavata tilaisuudessa Lilli ja paljon blogisteja.

Tuon tilaisuuden jälkeen olen sitten vieraillut muun muassa Euroopan parlamentissa. Kiitos sinulle Eija-Riitta Korhola ajastasi - olet todella nainen paikallasi siellä parlamentissa.

Omassa arjessa aika menee näköjään työhön ja kodin hoitoon. Olen yhä enemmän sitä mieltä, että työolojen tulisi olla mahdollisimmat hyvät. On aivan selvää, että tervehenkisyyden puute heijastuu muualle ihmisen elämässä elämässä. Kaikki myös tiedämme, ettei tervehenkisyys ole tavoittanut vielä kaikkia työpaikkoja. Tämän päivän Hesari sen kerran taas totesi artikkelissaan. Siinä puhuttiin työelämän laadusta. Esimerkiksi oman työni rankkuus johtuu varmasti siitä, että ollaan tekemisissä yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden kanssa.

Täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin huolissani erityisesti naisten asemasta työelämässä. Uskallan väittää niin, että organisaatioiden muutoksissa ja myllerryksissä naiset jäävät jalkoihin. Päätöksiä naisten asemasta edelleen tekevät johtajiksi valikoituneet, yleensä miehet, oman asenneprisman lävitse. Vaikeissa tilanteissa näytään jopa käytettävän vielä perinteistä hajoita ja hallitse johtamisen oppia. On se melkoista henkilöstön henkisten voimavarojen ja osaamisen tuhlausta.  Toivotaan, että parempaan ollaan menossa.

Omissa arvoissani korostuu osaamisen merkitys. Tuntuisi luontevalta, että jos olet satsannut koulutukseen, antaisi se paremmat eväät työnteolle. Uskokaa tai älkää, jotkut väittävät ja pyrkivät osoittamaan toista. Voiko toimia sellainen yhtälö, että mitä vähemmän koulutusta, sen paremmat työsuoritteet?  Toivoisinkin hyvät blogistit kommentteja työelämän myllerryksistä.